Kuuluisa Antinori…

Antinorien perheen uskomaton historia on henkeäsalpaava. Sitä on dokumentoitu jo 1100-luvulla: aikana, jolloin Suomen niemi vasta odotteli lännestä saapuvia ristiretkiään eikä aikalaisten elämästä kirjaillut vielä kukaan.  Antinorien tarinat kietoutuvat löytöretkeilijöiden, uusien maailmojen, silkkikaupan, tieteen, taiteen ja kansainvälistyvän finanssialan ympärille – ja viimeiset 633 vuotta myös viinin. Firenzen Duomon vierellä sijaitseva Palazzo Antinori on nähnyt Medicien mahdin, renessanssin kukoistuksen ja lopulta Italian synnyn. Nyt sitä emännöivät siskokset Albiera, Allegra ja Alessia: viiniperheen 27. sukupolvi.

antinoriantinorin perhe

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vasen: Ludovico Antinori juhlistamassa Duomon uutta fasadia vuonna 1887. Oikea: Kaikki perheenjäsenet tutustuvat viininviljelyyn myös käytännössä.

Sijoitusyhtiöiden kahmiessa viinitaloja Antinorit ovat onnellisia onnistuttuaan säilyttämään yrityksensä kokonaan perheen omistuksessa. On kyse heidän arvomaailmastaan valmistaa laadukkaita viinejä ajatellen jälkeläistensä tulevaisuutta – ei seuraavaa kvartaalia. Viinien tuotot ohjataan lyhentämätöminä seuraaviin investointeihin ja ”viiniperheen” laajentamiseen: Ostaessaan uuden viinitilan Antinorit ja edellinen omistaja jatkavat yhteistyössä kunnioittaen tilan ja alueen perinteitä, ja siksi osapuolet usein kuvailevat ilmiötä perheen laajentumiseksi. Kaksi perhettä yhdistyvät ”viinillisellä avioliitolla”, jossa toinen täydentää toista.

Eräs tällainen Antinorien uusi viiniperheen jäsen on 1900-luvun alussa perustettu piemontelainen perhetila Prunotto, jonka loistavaa Bansella Nizza DOCG -viiniä odotetaan saapuvaksi Alkoihin tammikuussa. Toinen loistava antinorilainen: montalcinolainen Pian delle Vigne on myös päässyt Alkon tilausvalikoimaan kuuluisalla Brunello di Montalcinollaan sekä pikkubrunelloksikin kutsutulla Rosso di Montalcinollaan. Antinorilaisia ovat myös toscanalaiset viinitilat Péppoli, Tignanello, Badia a Passignano, Guado al Tasso, Monteloro, Aldobrandesca, La Braccesca, Le Mortelle, umbrialainen Castello della Sala, apulialainen Tormaresca sekä franciacortalainen Montenisa. Lisäksi Antinorit toimivat Unkarissa, Romaniassa, Kaliforniassa ja Chilessä.

antinorin tila
La Braccescan tilan maisemat ovat tyypillisen toscanalaiset
antinori
Tormarescan viinihehtaarit syksyn väreissä

Perinteitä tulee kunnioittaa mutta tarvittaessa uudistaa

Siskosten isoisä Niccoló käynnisti uudistukset, jotka hänen poikansa Pieron aikakaudella osoittautuivat reseptiksi menestykseen: Taisteltuaan 1. maailmasodassa nuori Niccoló palasi perheyhtiön palvelukseen ja oivalsi, että pärjätäkseen muuttuvassa maailmassa heidän täytyi tarjota muutakin kuin ”toscanalaista toscanalaisille”. Italialaisilla viineillä ei ollut kansainvälisesti kovin hyvä maine, ja maisteltuaan ranskalaisia laatuviinejä Lontoossa hän ymmärsi miksi. Vuonna 1928 syntyi Villa Antinori: viini, jonka pullon bordeaux-muotoilu kieli kansainvälisyydestä. Villa Antinori Rosso sekä sen valkoinen kumppani Villa Antinori Bianco ovat miltei 100 vuotta myöhemmin edelleen heidän menestystuotteitaan – myös Suomessa!

Myös Piero astui yhtiön johtoon ollessaan varsin nuori, ja hänen 50 vuoden uransa aikana Antinori kohosi yhdeksi viinimaailman kirkkaimmista tähdistä. Isänsä tavoin hän otti oppia Ranskasta ja uudisti sekä viinin viljelyä että valmistusta tavoilla, jotka lopulta mullistivat koko Toscanan:

Tignanello räjäytti Chiantin ja Antinori singahti viinimaailman tähtikartalle 

Pieron elämäntyö kulminoituu 1970-luvulla koko viinimaailmaa kohauttaneeseen ja sittemmin ”supertoscanalaisten” sarjan laukaisseen Tignanelloon. Silloisia sääntöjä rikkonut kohuviini oli pyrkimys pois tilanteesta, joka oli syössyt koko alueen viinituotannon maineen pohjamutiin: pitkään vallinnut mezzadria-systeemi (jossa aateliset omistivat ja maanviljelijät työstivät maata) oli purettu, työvoima siirtyi sankoin joukoin kaupunkien tehtaiden palveluksiin ja viljelykelpoista maata oli runsaasti tarjolla. Vaikka osa viinitilallisista keskittyikin itse viiniensä tuotantoon, runsaasti maata ostivat myös varakkaat liikemiehet, joille viinisato merkitsi ainoastaan nopeaa käteistä.

Pieniä viinitarhoja muutettiin suuriksi traktorein työstettäviksi tiloiksi ja helpoiten suuren sadon sai viineille sopimattomilta alavilta (ja turhan hedelmällisiltä) mailta. Sangiovese-lajike on hyvin ”kireä” etenkin huolimattomasti viljeltynä, ja niinpä sen sekaan sekoitettiin helppoa valkoista Trebbiano-lajiketta. Kaiken kukkuraksi viinit käytettiin epähygieenisissä puuastioissa ilman lämpötilakontrollia – ihanteellinen resepti bakteerien pilaamille viineille! Viinien laatu laski kohisten kilpaa alueen maineen kanssa, ja koska laatuchiantia oli turha yrittää myydä edes sen valmistuksesta aiheutuvien kustannusten hinnalla chiantin koriin upotettu pullotyyppi sai lisänimen ”fiasco”.

Kuuluisan ranskalaisen enologin konsultoima Piero päätti tehdä kaiken toisin. Tuloksena oli lopulta vuonna 1971 syntynyt Tignanello: samannimiseltä laatuviinitarhalta voimakkaasti rajoitettu ja valikoiden poimittu sato käytettiin lämpökontrolloiduissa teräsastioissa, jonka jälkeen viinit siirrettiin uusiin ranskalaisiin tammitynnyreihin, jossa ne saivat pehmentyä malolaktisen käymisen kautta ja kypsyä edelleen ennen pullotustaan. Vuonna 1975 Piero meni vielä pidemmälle ja lisäsi Tignanellon blendiin setänsä Mario Incisa della Rocchettan kokeilujen innoittamana Cabernet -lajikkeita.

Viinimaailma kohisi, kun kansainvälisessä viininäyttelyssä sokkona maistettu ja ylistetty viini paljastui toscanalaiseksi pöytäviiniksi: ilman valkoisia lajikkeita tuotettua (saati Cabernetejä sisältävää) viiniä kun ei saanut nimetä chiantiksi! Tignanellon ja sitä seuranneiden supertoscanalaisten myötä viinilainsäädäntö lopulta muuttui ja etikettiin voisi periaatteessa kirjoittaa myös DOCG Chianti Classico, mutta Tignanello pysyy edelleen”vain” Tignanellona – omassa luokassaan. (Kerrottakoon myös, että vielä tähän päivään mennessä vanhentunutta Tignanelloa ei olla tavattu. Odotamme siis edelleen, mihin saakka superviini voikaan kehittyä!)

antinori
Tignanellon viinitarha sijaitsee Chianti Classicon sydämessä 350-400m merenpinnan yläpuolella.

Teksti: Liisa Huttu-Hiltunen, Kuvat: Liisa Huttu-Hiltunen, Antinori

Lue lisää inspiroivia tarinoita tarhoilta!

Marchese Antinori Chianti Classico Riserva

”Pikku-Tignanello”: Marchese Antinori Chianti Classico Riserva DOCG

Tignanellon lisäksi kannattaa tutustua myös samaisen laatuviinitarhan ”kakkosviiniin”: Marchese Antinori Chianti Classico Riservaan, joka on vuodesta 2011 lähtien valmistettu pelkästään Tignanellon tarhan rypäleistä!

Hellän puristuksen jälkeen rypälemäski kävi viikon ajan terästankeissa 28-30 asteen lämpötilassa. Käymisen jälkeen kuorista irtoavien osien uuttamista jatkettiin vielä 8-9 päivää, jonka aikana myös happoja pyöristävä malolaktinen käyminen tapahtui. Sangiovese on kypsynyt terästankeissa, Cabernet Sauvignon tammitynnyreissä, ja blendauksen jälkeen ne ovat saaneet levätä yhdessä sekä suurissa että pienemmissä unkarilaisissa tynnyreissä.

Intensiivisen rubiininpunaisen viinin tuoksu on runsas ja tiivis: Hapankirsikkaa, mustaherukkaa, viikunaa, karpaloa, balsamicoa, hieman savuisuutta ja mausteita. Suussa kuiva, hapokas, ryhdikkään tanniininen ja täyteläinen viini jatkaa hedelmäisillä, yrttisillä ja maanläheisillä aromeillaan pitkään. Sopii tiiviinmakuisille, yrttisillekin liha tai kasvisruoille, eritysesti tomaattikastikkeessa. Myös lihapadat, laadukkaat pihvit sekä kovat juustot: happojen sekä tanniinien ansiosta yhdisteleminen on vaivatonta!

Italia

37,90 €/0.75l

Alkon verkkokauppa

Pian delle Vigne Rosso di Montalcino

Antinorin Pian delle Vigne Rosso di Montalcino – toscanalainen klassikko talven pihvi-illallisille

Elokuussa Alkoon listattu Rosso di Montalcino tulee Antinorin perheen omistamalta Pian delle Vignen viinitilalta. Sangiovese-rypäleen korkea hapokkuus ja upeat tanniinit ovat muovanneet Toscanan ruokakulttuuria aikojen saatossa, ja brunellon pikkuveljeksikin tituleerattu Rosso di Montalcino tarjoaa klassisen kumppanin laadukkaille pihveille ja pienriistalle, hieman happamillekin lisukkeille kuten tomaattikastikkeille ja marjoille, koville juustoille, sienille ja yrteille.

Pian delle Vignen viinitila sijaitsee Montalcinon kylästä 6 km lounaaseen, 130m korkeudella Orcia-jokilaakson yläpuolella. Sen nimi juontuu rautatieasemasta, joka vielä 1800-luvulla sijaitsi viinitarhojen keskellä. Antinorin perhe osti tilan vuonna 1995, jolloin myös Pian delle Vignen ensimmäiset brunelloksi päätyneet rypäleet poimittiin.

Rosso di Montalcinon 100% Sangiovesemehu on käytetty viiniksi lämpökontrolloiduissa terästankeissa n. 25°C:ssa, ja hapokkuutta pyöristävän malolaktisen käymisen jälkeen viinin on annettu kypsyä perinteisissä suurissa ”botti” -tammitynnyreissä 12 kuukauden ajan.

Väriltään kevyehkö, hieman tiileen taittava punaviini tuoksuu varsin rouheasti tyypilliseltä tammikypsytetyltä sangioveselta: luumun, punaherukan ja kirsikan seasta löytyy niin orvokkia, nahkaa ja maanläheisyyttä kuin vihannesmaista yrttisyyttäkin. Suussa kuivalla ja keskitäyteläisellä viinillä on upea rakenne: intensiivistä marjaisuutta tasapainottavat runsas hapokkuus sekä tanniinisuus saaden veden herahtamaan kielelle. Pitkässä jälkimaussa aromit täydentyvät vielä fenkolilla ja pippurilla.

Italia

21,99 €/0.75l

Alkon verkkokauppa

Prunotto Bansella DOCG Nizza

Prunotto Bansella Nizza DOCG – tammikuuta odotellessa!

Tammikuussa saamme loistavan esimerkin vuonna 2014 DOCG-statuksen ansainneelta piemontelaiselta laatuviinialueelta. Pieni DOCG Nizza on erottautunut Barbera d’Astin ala-alueista omaksi apellaatiokseen ja sijaitsee sen sydämessä. Apellaatio valmistaa ainoastaan punaviinejä, joiden tulee olla 100% Barbera-lajiketta ja joiden minimikypsytysajat sekä tammitynnyreissä että pulloissa ylittävät naapuriviiniensä vaatimukset alkoholipotentiaalin ja satomäärän rajoituksen ohella.

Huolellisen rankojen poiston ja rypäleiden murskaamisen jälkeen Barberamehun tie viiniksi alkoi seitsemän päivän kuorikontaktilla, jonka aikana lämpötilan annettiin nousta ylimmillään 28°C:en. Edelleen käyvä mehu juoksutettiin uuteen astiaan, jossa tapahtui myös hapokkuutta pehmentävä malolaktinen käyminen. Viinin on annettu kypsyä 9 kuukauden ajan suurissa käytetyissä tammitynnyreissä, ja vähintään toiset 9 kuukautta pulloissaan ennen myyntiin laskua.

Keskisyvän rubiininpunainen viini tuoksuu kutsuvasti tumman marjaisalle: siitä voi aistia kypsän kirsikan, tumman luumun, mustikan ja boysenmarjan lisäksi orvokkia, salmiakkia ja balsamicoa sekä aavistuksen jugurttia. Suussa kuiva ja keskitäyteläinen, tiivistä ja intensiivistä orvokkista marjaisuutta keventävät miellyttävät karhunmarjaiset hapot. Tanniinit ovat lajikkeelle tyypillisesti maltilliset mutta kypsät, ja jälkimaun vivahteet maistuvat pitkään. Silkkinen, salaperäisen tumma kokonaisuus on puhdasta nautintoa sellaisenaan, mutta sopii hyvin hapokkuutta ja marjaisuutta kaipaaville ruoille kuten lihapadoille, laadukkaille selkeänmakuisille pihveille, pekonilihamurekkeelle – ja maltillisen tanniinisena myös monenlaisille juustoille.

Italia

19,98 €/0.75l

Alkon verkkokauppa

Tilaa reseptit, ammattilaisten juomasuositukset, tapahtumat ja tarinat näiden takaa ilmaiseksi suoraan sähköpostiisi.

Viiniposti on kuukausittain ilmestyvä uutiskirje. Voit halutessasi poistua listalta koska vain uutiskirjeen linkistä.

Visit Us On FacebookVisit Us On Instagram